The Rift AKA Endless Descent (1990)

James Cameronin aliarvostettu The Abyss sai kourallisen kopioijia kun vedenalainen scifistely havaittiin taloudellisesti riittävän kannattavaksi kaavaksi. 80-lopulla genren luultiin syntyneen vesipäänä ja kuolleen kokonaan, mutta yllättäen vielä vuotta alkuperäisteoksen ilmestymisen jälkeen lässäytti Juan Piquer Simon oman näkemyksensä asiasta. Ohjaajan tunnettu tavaramerkki on aina ollut tarttua blockbuster-kaavaan ja ohjata samasta aiheesta kaikki ääliömäisyydet valovuosilla ylittävä halpatuotanto. The Rift pysyy kyllä yllättävän asiallisena, jos nyt tuulesta temmattujen tekotieteellisyyksien ei anna häiritä itseään. Tähän auttaa yleensä olut.

Juonihan on se tuttu: Armeijan sukellusvene on hävööksissä meren pohjassa ja toinen samanlainen lähetetään sitä etsimään. Sankarina nähdään Jack Scalian esittämä insinööri Wick Hayes, joka on suunnitellut veneen. Tämä raahataan sekalaisten laivaston jehujen muodostaman ryhmän sekaan seikkailemaan, ja ei tietenkään ole sattuma eikä mikään että porukan naishenkilö on Hayesin ex. R. Lee Ermey esittää maneeriensa vastaisesti käytöksensä hillitsevää komentajaa. Poppoon sukellellessa syvyyksiin kadonneen sukellusveneen signaalin perässä, tulee matkanvarrella vastaan mm. tappajalevää, valtava räkä ja parimetrisiä kärpäsmatoja (!). Nähdäänpä loppupuolella sellainenkin örkki , jota voisi luonnehtia auringonkukan ja lohikäärmeen sekasikiöksi.

Hauskoja efektejä ja onnetonta dialogia sisältävä The Rift ei ole missään nimessä lajityyppinsä huonoin edustaja. Juuri sen koreilemattomuus ja ilmeisesti täysin tietoinen älyttömyys antavat paljon anteeksi. Muutama ihan siedettävä verenlennätyskin nähdään, vaikka tätä osastoa olisi nimenomaan odottanut leffan hengessä enemmänkin. Taattua laatua hömppäscifin ystäville, eivätkä Simonin elokuvia nähneet tule tälläkään kertaa pettymään.

*** / 5