The Fury (1978)

Mestariohjaaja Brian De Palma keskittyi 70-luvulla ohjaamaan psykologisia trillereitä, joiden teemana oli monesti kasvukehityksen ja murroksen kuohuissa kamppailevat nuoret ihmiset, joilla oli piileviä yliluonnollisia kykyjä. Tukahdutettu viha, toisten ihmisten halveksunta ja seksuaalinen herääminen mausteina toistuivat hänen elokuvissaan, joista parhaiten muistetaan varmasti Stephen Kingin romaaniin perustuva Carrie. Kahta vuotta myöhemmin De Palma palasi samantapaiseen aiheeseen Pahan voimassa.

Kirk Douglasin esittämän veteraaniagentin Peter Sandzan telekineettisiä kykyjä omaava poika Robin kaapataan, tarkoituksena valjastaa tämä täsmäasekäyttöön. Löytääkseen poikansa, Sandza turvautuu samanlaisella lahjalla siunattuun teinityttöön (Amy Irving), jolla on Robiniin telepaattinen yhteys.

Erilaisuuden ja sen hyväksymisen vaikeuden teemoja sivutaan elokuvan alkupuolella, mutta tarinan edetessä tapahtumat käsittävät lähinnä telekineettisistä voimista aiheutuvia vaaratilanteita ja Robinin muuttumista unelmia täynnä olevasta urheilijanuorukaisesta vihan kyllästämäksi aikapommiksi, jonka turhautuneisuus uhkaa ilmetä kohtalokkaasti. Näinpä De Palma unohtaakin hyödyntää käsikirjoituksen tärkeimpiä elementtejä ja sortuu näyttämään dramatisoituja, joskin kauniisti rytmitettyjä kohtauksia vailla sen suurempaa tarkoitusta. Irving tosin kamppailee lahjansa/kirouksensa kanssa antaumuksellisesti, jolloin Douglaskin tuntuu jäävän puisevaksi puhisijaksi. Erinomisesta tunnelmasta kyllä riittää aineksia kantamaan elokuva loppuun asti, mutta ei tämä yllä kyllä lähellekkään upeaa Carrieta.

** / 5