Filmi nivoo yhteen neljä parinkymmenen minuutin mittaista pelottelukertomusta. Ensimmäisessä nähdään vanha tuttu urbaanilegenda mielisairaalasta karanneesta himomurhaajasta, minkä varmasti tuntevat entuudeltaan jo kaikki vähääkään asiaan perehtyneet. Toinen osa kertoo niinkin 2000-lukulaisesta aiheesta kuin videopeliriippuvuudesta. Kolmannessa osassa elellään Spielbergin Kauhun kilometrit-leffan mieleen tuovissa road-tunnelmissa ja neljäs stoori esittelee perheen, jolla on riesanaan varsinainen tuholaisongelma.
Nightmares on näppärä pikku kauhuelokuva. Valmistusvuoteensa verraten se käsittelee erittäin nykyaikaisia yhteiskunnallisia ongelmia, kun lähdetään lukemaan rivien välistä: mm. peliriippuvuus on jatkuvasti entistä suuremmissa mittakaavoissa millenniumin jälkeisten nuorten pahimpia ongelmia. Myös tupakoinnin tappavuudesta ja uskonkriisistä sanotaan kerronnassa sananen tai pari. Antologiaelokuvien suurin ongelma aina niiden alkuajoista lähtien on ollut segmenttien epätasainen laatu tai ajattelematon "kronologia". Jälkimmäinen riivaa osin myös tätä teosta, sillä lajityypille uskollisesti on jostain syystä jälleen se lapsellisin ja mitäänsanomattomin osio jätetty viimeiseksi. Yllättävintä tässä pienen budjetin tuotoksessa kuitenkin lienee sen erinomaiset aikaa kestäneet erikoistehosteet, joista itsellään irtoaa ekstratähti. Mukana vilahtelee myös muutamia tuttuja kasvoja kuten Veronica Cartwright, Emilio Estevez ja Lance Henriksen. Ehdottomasti kyseessä on kultaisten Hammer-aikojen jälkeen melkein ainoiden valopilkkujen joukkoon jäänyt onnistuminen, mutta vakavasti otettavasta kauhu-elokuvasta ei tietenkään voida puhua. Parasta viihdettä esim. Kauhua kryptasta-tv-sarjan ja Shokki-sarjakuvien ystäville.
*** / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti