Hamassa tulevaisuudessa kaksi keskenään sotivien rotujen (ihmisten ja Dracien) edustajaa haaksirikkoutuvat autiolle tulivuoriplaneetalle avaruushävittäjätaistelun päätteeksi. Selviytyäkseen hengissä heidän on haudattava sotakirveet ja -zapperit, mikä on aluksi ongelmallista vaikkapa pelkästään kielimuurin takia. Kun sitten Dennis Quaidin esittämä ihmisrontti Davidge opettaa sammakkomaiselle Jeriballe muutaman englanninkielen perussanan, alkaa homma luistaa huomattavasti helpommin. Pian kaksikko jo elelee varsin arveluttavana uusioperheenä paikallisten kovakuoriaisten kilpipanssareista rakentamassaan tönössä ja opettelee toistensa rotujen uskontoja ja historiantietämystä, sekä viljelevät rotujenvälistä sarkasmia.
Kyseessä on siis lapsellista siirappia lämminhenkisenä "rakkaus voittaa sodan"-iltasatuna lapsille, lapsenmielisille, vajaaälyisille, sekä niille jotka eivät vielä ole ehtineet opetella suvaitsevaisuuden ja etiikan alkeita. Tässä siis pikakurssi viimeksimainituille ja sylkykuppi Petersenin kykyihin yhä uskoville. Ilmeisesti ohjaajan englannin ymmärrys ei noina aikoina ollut vielä huipussaan, sillä vaikuttaa siltä että mies on kelpuuttanut käsikirjoitukseen kaikki typerimmät ja kliseisimmät Disney-elokuvien repliikit, sekä viljellyt ilmeisesti puolivahingossa sekaan homoromanssin siemeniä.
Ihan kivaahan se on että toimeen tullaan ja ystävyys on ikuista ja blaa, mutta voisi tämän kaiken kertoa myös tyylillä. Lavasteet ovat kieltämättä myös komeaa katseltavaa ja finaali puristaa leffasta irti kiitettävästi toimintaakin. Silti tämä on lapsekkaassakin mielentilassa niin äkkimakeasti sokeroitua hunajaa ettei voi muuta kuin hämmästellä näkemyksellisen Petersenin motiiveja.
** / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti