Tarina New Yorkin viemäriverkostoissa asuvista verenhimoisista mutanteista sinällään ei tarjoa splatter-hurmetta enempää ulottuvuuksia, mutta onpa sen ympärille yritetty rakentaa hallituksen salaliittoa ja pehmoisia ihmissuhdekiekuroitakin. Pitkästymistä yritetään estää ripottelemalla ympäri kaupunkia niin katujen alle kuin päällekin useita eri päähenkilöitä, jotka tässä tapauksessa ovat kadonnutta vaimoaan etsivä poliisi, laiska valokuvaaja ja hänen raskaana oleva mallityttöystävänsä, sekä kodittomien soppajonoa nykyisin pyörittävä pikkurikollinen. Taustalla tietenkin juonii örkkien lisäksi se salaliittokoneiston iso ilkeä pomo.
Elokuvana New Yorkin alamaailma on omituisesti hakoteillä. Hirviöleffana se epäonnistuu auttamatta koomisen näköisten valopääotusten ilmestyessä kuvaan. Alkuun maltetaan pitää yllä jännitystä pitämällä iljetykset pois ruudusta, mutta lopun lähetessä taas näytetään aivan liikaa. Gore-puolelle ollaan investoitu huomattavasti enemmän kuin kumipukuihin ja pari ällöttävää mutiloitua ruumista/ruumiinosaa vastaan tuleekin. Tämän ohella tuhlataankin sitten aikaa hahmojen pohjustukseen, jotka kuitenkin unohdetaan kymmeniksi minuuteiksi taka-alalle. Sääli, sillä näyttelijät ja heille kirjoitettu dialogi on melko toimivaa ja sujuvaa kuultavaa. John Goodmankin vilahtaa sivuroolissa. Musiikki ansaitsee myös erikoismaininnan, sen antaessa värisyttävää potkua joihinkin klaustrofobisiin viemärihaahuiluihin.
Kaikenkaikkiaan filmi on sekavaa soppaa, joka ei hyödynnä aineksiaan alkuunkaan niin hyvin kuin edes minimivaatimus sanelisi. Kaiken kruunaa vielä älyvapaa kliimaksi, jossa pakettiauto räjähtää sen eturenkaan tömähdettyä viemäriaukkoon.
** / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti