Cyborg 3: The Recycler (1994)

Enemmän tai vähemmän venähtäneen kesäloman jälkeen on aika palata katselemaan leffoja ja levittää mielipiteitä niistä sosiaalisessa mediassa kuin ebola-virusta ikään. Vuorossa on epäilyttävä jatko-osa aikanaan He-man -elokuvan jatko-osaksi suunnitellulle Van Damme-rymistelylle Cyborg, joka oli kyllä jo itsekin sellaista tuubaa että morjens. Voisiko kolmonen olla katsomisen arvoinen?

Syksyn mittaan on muuten luvassa noin parin viikon välein ilmestyvien arvosteluiden lisäksi mm. yksi uusi videosarja, jossa tutustutaan eri henkilöiden erilaisiin kokoelmiin, olivatpa ne sitten pelejä, leffoja tai vaikka action figuureja. Pääpaino on kuitenkin pop-kulttuurissa, varsinkin siinä iki-ihanassa retrossa.

Ja Halloween on aivan kohta jo ovella, ja niinpä tämän erityisesti leffafriikkien palvoman juhlan kunniaksi myös CamIce muistaa katsojia parillakin pyhäinpäivän tienoilla julkaistavalla Halloween-tunnelmaan sopivalla erikoisvideolla. Eli kannattaa pysyä kanavalla, mutta pidemmittä puheitta tämän kertaiseen videoon:

The Edge (1997)

Mitäpä jos puhuttaisiinkin tällä kertaa hyvästä leffasta: The Edge on luontoseikkailu, jossa piisaa jännitystä ja komeita maisemia, mutta voisiko pinnan alla piillä katkeroitumisen ainekset?

Burial Ground (1981)

Arvostelussa pienen tauon jälkeen italialaista roskaa, joka pursuaa zombeja, insestiä, ääliöitä, tissejä (niin irrallisia kuin paikallaan oleviakin), aseita ja gorea.

Ohjauksesta vastaa kulttilegenda Andrea Bianchi, ja elokuva tunnetaan maailmassa usealla nimellä. Yksi niistä on Burial Ground (joka siis on jenkkiläisen vhs-versioni otsikko. Helvetin hieno kansi!), mutta Suomessa se tunnetaan käännöksenä "Hautaholvi helvettiin", joka komeilee myös sen tuoreimman DVD-julkaisun kannessa. Muita nimiä tälle rakkaalle lapselle ovat Zombie 3, Nights of Terror, The Zombie Dead ja tietysti kotomaansa kielinen Le notti del terrore.

Itse tutustuin nuorena tähän Burial Groundina ja Burial Groundina se minulle pysyy. Paskapuheet sikseen, video puhukoon puolestaan:

Night Train to Terror (1985)

Night Train to Terror koittaa kovasti olla kuin mikä tahansa antologinen kauhuelokuva, mutta epäonnistuu niin monella tapaa että huhhoijaa. Se sekoittaa myllyyn jumalan ja saatanan, mielisairaalan, paloittelun, natsit, muovailuvahaötökät, tissit, kasarirokin ja paljon paljon muuta. Toinen juttu on sitten, kuinka hyvin tästä kaikesta ehtii saada kiinni. Videonne, olkaa hyvä:

Skyscraper (1996)

Arvosteluvuorossa Anna Nicole Smithin (R.I.P.) tähdittämä eroottinen konnajahti, joka ottaa vaikutteensa vahvasti Bruce Willis-klassikosta Die Hard:

 

 

Karon TOP 20 gore-kohtaukset elokuvissa OSA 2

Tässä jatko-osa edelliseen videoon. Tarkastelussa siis omat henkilökohtaiset suosikkini verisimmistä väkivaltakohtauksista valkokankaalla. Videossa käydään läpi sijat 10-1:

 

 

Lisää infoa edellisessä tekstissä.

Karon TOP 20 gore-kohtaukset elokuvissa OSA 1

Tällä kertaa arvostelun sijaan olen koostanut kaikki omasta mielestäni ikimuistoisimmat gore-kohtaukset listaksi ja niitä on yhteensä 20. Tässä ensimmäisessä puoliskossa käyn läpi sijat 20-11 ja ensi viikolla käsitellään toinen puolisko, sijat 10-1. 

Joillekin tiestysti saattaa vielä olla epäselvää, mitä gore tarkoittaa. Elitisti.net määrittelee goren elokuvagenrenä seuraavasti: 

 

"60-luvulla Amerikassa kehitetty termi eksploitaatioelokuvalle, jossa poikkeuksellisen sadistiset väkivallanteot kuvataan eksplisiittisesti. Gore-elokuville tyypillisesti instrumenttina toimii joku tavallisuudesta poikkeava terä-ase, kuten iskuporakone. Yleensä splatter- ja gore-elokuvilla tarkoitetaan samaa asiaa." (Lähde: www.elitisti.net)

Haluan korostaa että nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni. Varmasti moni muistaa paljon ällöttävämpiäkin leffahetkiä, mutta nämä ovat jääneet allekirjoittajalle mieleen. Listalla on niin vanhoja klassikoita kuin uusiakin taidonnäytteitä. CGI-kamaa on luonnollisesti yritetty vältellä.

Video ei sovellu varmasti katseltavaksi aivan kaikkein herkkävatsaisimmille, mutta kannattaa muistaa että kyseessä on lavastettuja kohtauksia elokuvista, eikä väkivaltaa ole tarkoitus suoranaisesti ihannoida. Ennemminkin videon pointti on kunnioittaa tehostesuunnittelijoiden kädenjälkeä, ja sitä valtavaa työmäärää jota tällaisten efektien toteuttaminen on vaatinut. Nauttikaa jos pystytte:

9 1/2 Ninjas!

Karon katkerat leffa-arvostelut uudistui uuden vuoden kunniaksi. Nyt allekirjoittanut jauhaa paskaa sekä kameran takana että edessä. Vuoden ensimmäinen katkeroituminen tapahtuu susipaskan ninjakomedian merkeissä. Kyseessä on 9 ja puoli ninjaa:

 

Society (1989)

Arvostelussa limaista mutta kepeää body horroria Brian Yuznan lennokkaalta kasarikaudelta: